Yliopistojen yhteistyöstä

Jälleen on ollut uskomaton säätäminen opintojeni kanssa. En saa korvausta perusopintoihin kuuluvasta englannin kurssista (jonka voi suorittaa kielikokeella), koska toisessa yliopistossa suoritettu kielikoe ei päde tässä kyseisessä yliopistossa (erään hallintotyypin mukaan “ainakaan ei vielä”). No, nyt sitten päivän säätämisellä löysin yhden englannin opettajan, joka antaa sen verran periksi, että joudun menemään  vain peruskurssin tenttiin uudestaan, ei tarvitse mennä istumaan tunneille. Tällaista on yliopistojen yhteistyö ja tutkintovaatimusten harmonisointi käytännössä!

Päiväretki Hankoon

Teimme eilen päiväretken Hankoon. Ei ole tullut käytyä siellä päin ja ihan on oudoksi jäänyt se seutu. Komeita vanhoja villoja oli rannat kylässä täynnä ja leppoisan oloinen paikka. Oletin, että kaupunki olisi isompikin, ilmeisesti satama  ja kesänviettäjät tuovat julkisuutta paikalle enemmän kuin 9000 asukkaan paikkakunnalle yleensä… Paluumatkalla pysähdyimme Tammisaaressa syömässä keskustan venesataman kulmalla, Albatros-nimisen paikan ruokaa voi ihan suositella.

Öljystä riippumattomaksi?

Ruotsissa on nyt (vaalivuonna) keksitty, että maa ryhtyy öljytä riippumattomaksi n. 10 vuodessa. Suomessa on peesattu ajatusta ja Heinäluoma julisti eilen (vaalit keväällä), että Suomen pitäisi tehdä sama 2020 mennessä. Ja yhtenä tärkeimpänä aseena hän mainosti biopolttoaineita ja niiden kotimaista tuotantoa.

Tavoitehan on tietysti hyvä, sitä ei voi kieltää. Mutta olenko nyt ihan hakoteillä, jos väitän, että paras tapa vähentää öljyn käyttöä on käytön verotuksen lisääminen ja fossiilisten polttoaineiden päästöoikeuksien vähentäminen. Tällöin kulutuskäyttäytyminen hakeutuisi luontaisesti muihin energianlähteisiin ja niiden tuottaminen olisi kannattavampaa. Jos lähdetään tukemaan biopolttoaineiden käyttöä ja vieläpä niiden tuotantoa Suomessa, mikä takaa, että se on kustannustehokkain tapa? Biopolttoainetuotantohan voi olla edullisinta tuottaa (esim. ilmaston vuoksi) jossain ihan muualla kuin täällä? Ja olisi mukava nähdä biopolttoaineentuotannosta ja käytöstä kustannuslaskelma- ja ekotehokkuusvertailutkin…
Poliitikot mielellään esiintyvät visionääreinä ja tulevaisuuden parantajina, mutta eivät uskalla taaskaan tehdä tavoitteen kannalta tehokkaimpia ratkaisuja. On aika helppo puhua 20 vuoden päässä olevasta tavoitteesta ja tuoda ratkaisuksi malli, joka ei vaadi kuluttajilta mitään muutoksia (ja jonka perustelut ovat aika hataria), mutta jolla taas tekee itsestään tehokkaan asioidenhoitajan näköisen.

Päivän kukkahatut ja nimbyt

Sitä aina ihmettelee, mistä ihmiset keksii huolenaiheita ja valitettavaa. Tämäkin jo aika kaukaa haettua: hotellien pornoelokuvat. Enpä ole koskaan kyllä osunut hotellissa pornoa katsomaan (paitsi tietysti Saksassa, jossa sitä tulee tavallisiltakin kanavilta). Kuulin kyllä vanhemmalta kollegalta tarinaa, että jossain olisi ollut pornokanavasysteemi niin, että jos vain riittävän kauan antaa kanavan olla päällä, laskutus alkaa automaattisesti. No, tuskinpa tuota ongelmaa on jenkeissä nytkään

Tulee mieleen tässä pari päivää sitten postiluukusta kilahtanut kaupunginosayhdistyksen lehti. Alueen vanhojen omakotitaloasujien miehittämän toimituksen voimin paheksuttiin mahdollisesti rakennettavia kahta uutta vuokrataloja ja metroaseman rauhattomuutta (mitä rauhattomuutta? Asemillahan on vartijoitakin koko ajan, ei siellä kukaan edes pääsisi rähisemään). Toisaalta se on lohdullista havaita, että mitään oikeita ongelmia ei ole, kun ehditään tuollaisista närkästyä.

Perustulosta

Perustulo/kansalaispalkka on taas keskusteluissa pyörinyt. Taloussanomissakin pohdittiin asiaa tänään. Olen aina kokenut tiettyä viehtymistä ajatukseen, koska sillä vähennettäisiin reippaasti inhoamaani byrokratiaa ja valtion hallintokoneistoa. Tosin toteutus voisi tulla valitettavasti liian kalliiksi. No, eihän se olisi ensimmäinen kerta, kun hyvä idea ei millään vain toimisi käytännössä. Mutta jotain valtion byrokratia- ja etuusviidakolle pitäisi tehdä, ei se voi millään olla optimaalisimmillaan nykyisellään.

Amerikkalaiset eivät lomaile

Hesarissa oli tänään juttu ihmisten lomista jenkeissä, tai oikeastaan niiden puutteesta. Tyypillinen työntekijä pitää 8-10 päivää lomaa vuodessa ja yleensä noin 4 päivän pätkissä. Suomessakin monet yrittäjät ovat olleet ilman lomia, koska eihän esim. pientä liikettä voi jättää juuri koskaan — ja eihän se pidemmän päälle tervettä ole. Amerikoissa työkulttuuri ihannoi jatkuvaa suorittamista ja “tehokkuutta”, joten meno on mennyt aika sairaaksi. Kuulin kerran, kuinka eräs jenkkiläinen kollega oli ylpeillyt sillä, että ei pitänyt kokonaan äitiyslomaansa (joka ei siellä montaa viikkoa muutenkaan kestä). Toivottavasti tuollainen ei ehdi minun elinaikanani tänne asti! Olen jo monta vuotta sitten todennut, että kyllä minä ainakin tarvitsen lomaa, varsinkin kesällä. Ja otan sitä kyllä vaikka palkatta. En usko, että kukaan kuolinvuoteellaan on harmitellut, että tuli oltua liian vähän töissä.

Uutta tohtoria juhlimassa

Olimme perjantai-iltana juhlimassa kaverin väitöstä. Eilinen meni väsymyksestä toipumiseen, koska olin la-aamuna vasta puoli kuuden aikaan menossa nukkumaan Mukavat juhlat ja kiitokset osallistuneille!

Heinäluoma näpertelee

Taas alkoi ärsyttämään budjettipolitiikassa harrastettu näpertely ja julkisuuden kohdistaminen epäolennaiseen. Hyvä esimerkki on tämä Heinäluoman muuttoavustus. Iltauutisten mukaan väännetään kättä 300-500 euron korvauksesta, jonka saisi, jos muuttaa työn perässä paikkakunnalta toiselle. Uskomatonta puuhastelua! Eihän tuollaisella summalla ole minkään valtakunnan merkitystä, jos esim. kymmeniäkin vuosia jollain paikkakunnalla asunut jää työttömäksi ja häntä pitäisi kannustaa hakemaan töitä muualta. Itse muutimme juuri vain muutaman kilometrin ja sekin maksoi jo noin 400 euroa.

Kun ei uskalleta tarttua oikeasti isoihin, ja usein vaikeisiin, muutoksiin budjetin rakenteessa, niin pidetään kovaa meteliä pienistä asioista ja yritetään sillä luoda vaikutelma, että tehdään jotain. Ärsyttävää.

Kirjoja luettu

Sain eilen luettua Douglas Couplandin uusimman romaanin JPod. Ei mikään kirjallisuushistorian mestarinäyte, mutta ihan hauska kuvaus jälleen työelämästä. En olekaan Couplandia lukenut sitten Microserfs-kirjan jälkeen.

Juuri on menossa David Cesaranin Eichmann, his life and his crimes, joka on historioitsijan tarkkuudella kirjoitettu kuvaus Adolf Eichmannin tekemisistä. Kyllä se on aika sairasta hommaa ollut SD:n, SS:n ja muiden Himmlerin alaisten putiikkien työ. Ei sitä voi kuin ihmetellä ja toivoa, että tuosta mahdollisimman moni lukisi ja muistaisi.

Työmailit valvontaan

Liikenneministeriössä valmistellaan lakia, jolla työantajat saisivat oikeuden mm. sähköpostien tunnistetietojen seurantaan. Ja mitähän hyötyä tuosta sitten olisi? Ei kai kukaan teollisuusvakoilija lähetä firman asiakirjoja omasta työpostistaan suoraan kilpailijan BI-vastaavalle? Kun tuo on hyväksytty, niin seuraava lain “parannus” on tietysti tarkkailuohjelmien asentaminen läppäreihin, jotta voidaan valvoa, että kukaan ei kopioi USB-tikuille dokumentteja tai käytä HTTPS-sähköpostia selaimella. On kyllä ministeriöltä aika munatonta alistua mm. Nokian lobbauksen edessä näin selkeästi…