Helvetin historia

Aloitin Kari Kuulan Helvetin historiaa. Kirja alkaa antiikin taruista ja niiden manala-kuvauksista. Pääsin illalla Vergiliuksen tarinoihin asti, jotka ovat jo aika samanlaisia kuin katoliset helvettikuvaukset. Tosin noissa aikaisemmissa tarinoissa on oleellisena osana jälleensyntyminen, jota ei kristityille ole mukaan otettu. Jo Platon oli hahmotellut jälleensyntymistä osana kuolemanjälkeistä maailman hahmotelmaansa…

Väyrynen ja Kanerva

Täytyy kyllä olla samaa mieltä Jukka Tarkan (luin aamulla koneessa lehdestä hänen kommenttejaan) kanssa: kaksi suurta suomettujaa on päästetty hallitukseen hoitamaan ulkomaisia suhteita. Toivottavasti on Kanervakin jotain oppinut… Kokemustahan molemmilla on, toivotaan, että hoitavat hommansa. Vähän kyllä pelottaa…

Mitä tekee asuntoministeri?

Hallitus alkaa valmistua ja ministereiden määrä oli jo saatu selville. Uusia ministereitä tulee 2: elinkenoministeri ja asuntoministeri. Elinkeinoministeri ilmeisesti ottaisi vastuun valtion omistuksista, tästähän on ollut pitkään puhetta. Mutta mitä ihmettä tekee asuntoministeri??? Kukahan tuon jämäministerin pestin saa, veikkaan vihreitä…

Pääsiäinen Pietarissa

Olimme pääsiäisen Pietarissa. Junailimme sinne torstaina Repin-junalla, joka oli aika eksoottinen kokemus, hajutkin olivat aitoa neuvostoliittoa Pietarissa on valtavasti katseltavaa: joka kulman takaa tulee vastaan joku museo tai historiallinen paikka. Kävimme Eremitaasissa ja Venäläisen taiteen museossa, erittäin mielenkiintoisia kohteita. Repinit venäläisen taiteen museossa olivat aika vaikuttavia — näköjään voi esittäväkin taide olla hienoa! Myös muutama Matisse ja Kandinsky löytyi samasta museosta. Ruoka oli erinomaista ja halpaa, ja vodkaa sai ruokajuomaksi joka paikasta. Teekulttuuri on todella vahvaa: teetä sai myös monenlaista jokaisesta ruokapaikasta ja kahvilasta, mikä on näin teen ystävälle erittäin mieluisaa.

Toisaalta kaikki on siellä hieman nuhjuista ja sotkuista, kadulla saa varoa miliisejä ja tuloerot ovat valtavat. Hotellinkin baarissa näimme liikemiehiä, joilla oli mustiin pukeutuneet korvamikein varustetut ammattilaisen näköiset turvamiehet mukanaan… Aika villi paikka, mutta kiehtova!

Kansallisteatterin Reviisori

Olimme illalla katsomassa Janne Reinikaisen versiota Reviisorista Kansallisteatterissa. Pidin kovasti tuosta: moderni ja vähän surrealistinen ote. Lavasteet olivat mainiot ja tarinan perusta nykysuomesta. Esitys meni loppua kohti yhä vähemmän realistiseksi ja loppu oli hyvä, yleisöltä tivattiin: “Kenelle te oikein nauratte? Itsellenne te nauratte!”. Niinpä, jokaisesta löytyy se hölmö sivukylän tumpelo, jota voidaan höynäyttää. Yllättävää oli, että osa yleisöstä poistui väliajalla – ilmeisesti herätti tunteita tuo versio. Ja silloinhan taide aina alkaa olla hyvää