Pääsiäinen Pietarissa

Olimme pääsiäisen Pietarissa. Junailimme sinne torstaina Repin-junalla, joka oli aika eksoottinen kokemus, hajutkin olivat aitoa neuvostoliittoa Pietarissa on valtavasti katseltavaa: joka kulman takaa tulee vastaan joku museo tai historiallinen paikka. Kävimme Eremitaasissa ja Venäläisen taiteen museossa, erittäin mielenkiintoisia kohteita. Repinit venäläisen taiteen museossa olivat aika vaikuttavia — näköjään voi esittäväkin taide olla hienoa! Myös muutama Matisse ja Kandinsky löytyi samasta museosta. Ruoka oli erinomaista ja halpaa, ja vodkaa sai ruokajuomaksi joka paikasta. Teekulttuuri on todella vahvaa: teetä sai myös monenlaista jokaisesta ruokapaikasta ja kahvilasta, mikä on näin teen ystävälle erittäin mieluisaa.

Toisaalta kaikki on siellä hieman nuhjuista ja sotkuista, kadulla saa varoa miliisejä ja tuloerot ovat valtavat. Hotellinkin baarissa näimme liikemiehiä, joilla oli mustiin pukeutuneet korvamikein varustetut ammattilaisen näköiset turvamiehet mukanaan… Aika villi paikka, mutta kiehtova!

Kansallisteatterin Reviisori

Olimme illalla katsomassa Janne Reinikaisen versiota Reviisorista Kansallisteatterissa. Pidin kovasti tuosta: moderni ja vähän surrealistinen ote. Lavasteet olivat mainiot ja tarinan perusta nykysuomesta. Esitys meni loppua kohti yhä vähemmän realistiseksi ja loppu oli hyvä, yleisöltä tivattiin: “Kenelle te oikein nauratte? Itsellenne te nauratte!”. Niinpä, jokaisesta löytyy se hölmö sivukylän tumpelo, jota voidaan höynäyttää. Yllättävää oli, että osa yleisöstä poistui väliajalla – ilmeisesti herätti tunteita tuo versio. Ja silloinhan taide aina alkaa olla hyvää

Napoleonin Venäjän reissu

Olen lukenut nyt pari sataa sivua Adam Zamoyskin 1812: Napoleon´s Fatal March on Moscow -kirjaa ja  itselleni on tullut yllätyksenä, miten  ilmeisen epämääräisin tavoittein retkelle lähdettiin. Napoleonin oli tarkoitus pelotella Aleksanteria, jotta tämä allekirjoittaisi rauhan. Tsaari taas oli sisäpoliittisesti sen verran kovan paineen alla, että ei voinut moista ajetellakaan, vaan Venäjän armeija perääntyi  tehokkaasti vihollista viivyttäen yhä syvemmälle omalle maalle. Tämä tietysti pidensi Napoleonin huoltolinjoja, pidensi rintamaa ja heikensi taistelutahtoa, kun ei päästy iskemään viholliseen, eikä saatu voittoja.  Jotenkin tuosta sodasta on tullut ihan toisenlainen kuva aikoinaan koulukirjoista. Jännä nähdä, miten tarina etenee!

Vaalituloksesta

Jännittäväksi meni vaalitulos eilen. Mutta kieltämättä mukava lopputulos, porvarihallitusta pukkaa! Vaikka ikisuosikkini Heinäluoma vielä yrittikin pitää SDP:täkin hallitusneuvotteluissa täysillä mukana. Mielenkiintoista on, valitaanko apupuolueeksi RKP:n lisäksi muitakin…

Ikävä seikka oli se, että suhteellinen vaalitapa näytti huonon puolensa kahdessakin vaalipiirissä. Vihreiden Cronberg tippui pohjois-karjalassa, vaikka sai toiseksi eniten ääniä ja kaksi kertaa enemmän kuin viimeinen läpi päässyt. Ja uudellamaalla Niinistö veti mukanaan pari ehdokasta ilman heidän omaa ansiotaan. Ehkä tuota suhteellisen äänitavan jakajaa voisi vähän miettiä uudestaan, systeemi on aika raaka varsinkin pienille puolueille. Tietysti voisi myös väittää, että Cronbergin tapauksessa se on vihreiden oma vika: he olisivat voineet tehdä vaaliliittoja, ongelmahan oli tiedossa. Tai sitten Cronberg halusi vain löytää siistin tavan jättäytyä pois, minusta hän on aina ollutkin vähän liian älykäs pyörimään poliitikkojen seurassa

Ja sekin oli harmi, että ensimmäinen maahanmuuttaja ei päässyt sittenkään läpi, vaikka alkuvaiheessa siltä näyttikin.

Äänestys ja valinnan vaikeus

Käytiin eilen äänestämässä. Valinta meni vaikeaksi, en ole koskaan joutunut näin paljon tutkimaan ehdokkaiden sivuja ja mielipiteitä. En meinannut millään löytää nuorta ja elämänarvoiltaan liberaalia oikeistolaista ehdokasta, Helsingissä oli vain ehdolla vanhoja partoja, joita ei voi kovin suvaitsevaisiksi sanoa. Vihreillähän on paljon nuorija ja fiksuja ehdokkaita, mutta puolue on kyllä edelleen vähän liikaa vasemmalla itselleni…

Itärintamalta lisää kirjoja

Käväisin perjantaina Lontoossa ja ostin kentältä Catherine Merridalen Ivan´s Warin ja Adam Zamoyskin 1812: Napoleon´s Fatal March on Moscow. Kun vain ehtisi nuo lukemaan pian!

Saan kohta luettua Moscow 1941 -kirjan. Montefioren Stalin-kirjassa ei käyty tarkasti läpi sodan alkupäivien tilannetta. Oli ilmeisesti aika lähellä, että Stalin ei olisi joutunut luopumaan vallasta, koska oli täysin sivuuttanut Hitlerin armeijan selvät hyökkäyssignaalit. Mutta kuitenkaan Molotov tai kukaan johtotroikasta ei uskaltanut käyttää tilaisuutta hyväkseen kaapatakseen valtaa itselleen.

Erik Wahlströmin Jumala

Aluksi kirja vaikutti hankalalta lukea, koska en tunne mitenkään hyvin vanhaa testamenttia, oli vaikea tietää, missä kirjoittaja parodioi ja missä siteeraa suoraan tekstejä. Tarina eteni aika nopeasti lähelle nykyaikaa ja jumala ja arkkienkelit kasvoivat ja kehittyivät maailmansa mukana. Jeesuskin tuli mukaan ja käväisi ihmisten joukossa, ja tehtävän annossa syntyi pientä väittelyäkin isän ja pojan välille… Kovasti mielenkiintoinen kirja ja se kannattaisi kaikkien lahkolaisten lukea salaa yksikseen ja mietiskellä, miten kirjaimellisesti raamattua kannattaa lukea.

Täällä Pohjantähden alla -elokuva

Ostin eilen Edwin Laineen elokuvat Täällä Pohjantähden alla sekä Akseli ja Elina. Ehdin ensimmäisen jo katsoa ja kyllä aika hyvin on kirjat noihin kuvattu, ehkä välillä nykymieleen vähän turhan teatraalista näyttelyä. Ja sitä jäin ihmettelemään, oliko tuohon aikaan tosiaan laulaminen ihmisten elämässä niin tärkeää, kuin elokuvassa näytettiin… Mutta hyvin oli näyttelijät valittu rooleihinsa, kyllä mielestäni hyvin vastasivat kirjan hahmoja. On siinä Koivusalolla uudessa filmatisoinnissa tekemistä. Jotenkin pelottaa, että häneltä lipsahtaa näin suuri tarina pateettisuuden puolelle, on vähän sellaista vikaa monesti ollut.

Lentämisen sietämätön keveys

Olen parin viikon aikana lentänyt aika paljon (Espanja, UK, Ranska…) ja jälleen pitää avautua näistä turvasäännöksistä. Pakastepussien kanssa pelleily on ihan naurettavaa ja tarkastusten tiukkuus vaihtelee. Kollegani ripsiväri oli suurella touhulla laitatettu pussiin Helsingissä ja paluumatkalla Lontoossa se olikin taas ollut käsilaukussa, eikä kukaan siitä läpivalaisussa huomauttanut. Laukkusäännökset ovat myös sekavia: Lontoosta ulospäin voi lentää vain yhden laukun kanssa, mutta muualta Euroopasta Lontooseen voi lentää kahden (esim. läppärilaukku ja lentolaukku) laukun kanssa. Ja molempia säännöksiä vahditaan tiukkailmeisesti eri kentillä ja ollaan niin tärkeän näköisiä

Moskovan taistelut 1941

Ostin Lontoosta pokkarina viimein ilmestyneen Braithwaiten Moscow 1941: a city and its people at war -kirjan, jota olen jo puoli vuotta odottanut, mutta en halunnut kovakantisena ostaa. Ehdin lukaista muutama kymmenen sivua viimeisellä lennolla ja vaikutti hemmetin mielenkiintoiselta. Mittasuhteet ovat taas valtavia: Moskovan taisteluihin osallistui kaikkiaan 7 miljoonaa sotilasta (Stalingradisssa 4 miljoonaa). 926000 venäläistä kuoli taisteluissa ja se on isompi määrä kuin liittoutuneiden kaatuneet yhteensä koko toisessa maailmansodassa!